0006. RANDOM: Naamakirjassa vai naama kirjassa?

Tämä(kään) teksti ei liity mitenkään matkailuun (miten yllättävää). Tää oli niin arvattavissa, miten tässä käydään!
No, anyways, jospa puhuttaisiin hieman muista ajanviettotavoista.

Nykyään on olemassa varmaan tsiljoona erilaista yhteisöpalvelua.  Monilla on profiili joko Facebookissa, Twitterissä, Google+:ssa tai jossakin muussa palvelussa. Innokkaimilla monessakin eri sivustossa.
Mikäs siinä, verkostoituminen tuntuu olevan päivän sana. Monien asioiden hoitaminen (juhlakutsut, illanviettosuunnittelut, linkkien ja kuvien jakaminen yms.) on pirun kätevää tällaisten palveluiden kautta.

Miksi aloin puhua Facebookista ja muista yhteisöpalveluista tässä yhteydessä?  Mua on nääs alkanut lähiaikoina ärsyttää muuan asia. Facebookista esimerkiksi on monille tullut (ainut) harrastus, ajanviettotapa ja riippuvuus. Joka ikinen asia pitää paljastaa Facebookissa, joka tilanteesta täytyy olla (täysin feikisti poseerattu) kuva ja kaikkia naamatuttuja tulee pyytää kaveriksi. Onhan se nyt siistii ja mageeta, kun profiili kertoo henkilöllä olevan 983 ystävää!!
Voi sitä myötähäpeän tunnetta, kun avatessa naamakirjan saa lukea "ystävän" parisuhdeongelmista. Tai sitä ärsytystä, kun joku lisää itsestä ihan hirveän kuvan ja pääsee itse näkemään sen vasta monen päivän päästä (kun ei muista olla on line all the time). Tai kun saa kaveripyynnön henkilöltä eikä kuolemakseenkaan saa päähän, pitäisikö tyyppi tuntea ja mistä yhteydestä.

Vielä yksi esimerkki: Kävin viime viikonloppuna Provinssirockissa ekaa kertaa kymmeneen vuoteen. Nightwishin keikalla edessämme oli kuuden alle parikymppisen (?) nuoren jengi. Koko tunnin kestäneen keikan ajan he vain ottivat toisistaan kuvia, yhä uudestaan ja yhä "mielenkiintoisemmin" (huomaa ironia) poseeraten. Vaikea arvata, ladattiinko kuvat samantien kaikkien nähtäville. "Siis meillä on niin kivaaaaaaaaaaa ja ihkuuuuuu!!!" Missä välissä he ehtivät pitää hauskaa, kun poseeraamiseen meni koko keikka? Edellisellä, v. 2002 festarireissulla ihmisillä oli vielä aikaa kuunnella sitä musiikkia ja nauttia keikasta.Oi niitä aikoja.. (Uskokaa tai älkää, oon syntymävanha, vaikka paperilla reilusti alle 30!)

Tässä kohtaa täytyy selventää, että toki mullakin on profiili Facebookissa, muistaakseni jopa Twitterissä. Naamakirjassa mulla on paljon kuvia, noin 250 "ystävää" ja päivitän tilaani ehkä kerran viikossa. Jos ei palvelu olisi niin kätevä edellä mainitsemieni asioiden vuoksi, poistaisin profiilini varmaan samantien, tai ainakin kävisin siellä paljon harvemmin. Liityin palveluun v. 2007 ja aluksi käytin palvelua paljonkin. Okei, tunnustetaan, ihan liikaa. Alkuinnostuksen kadottua facestakin on tullut mulle lähinnä yksi velvollisuus muiden joukossa.

Naamakirjassa surffailun sijaan vietän osan vähästä vapaa-ajastani mielummin naama kirjassa.

Rakastan lukemista. Luen vaikka puhelinluetteloa, jos ei muuta ole saatavilla. Lukeminen on rentouttavaa, se kehittää mielikuvitusta ja sanavarastoa, lukemalla voi oppia paljon uutta ja lukiessa voi tehdä samalla montaa muutakin asiaa (syödä, ottaa aurinkoa, venytellä jne.) Kuten tuli mainittua, oon levoton joten mun täytyy useimmiten yhdistää "rentoutuminen" johonkin muuhun aktiviteettiin.Oon lukenut elämäni aikana tuhansia ja taas tuhansia kirjoja. Rakastan myös kirjastoja ja kirjakauppoja. Ajan kanssa on ihana kierrellä ympäri hyllyjä ja tutustua erilaisiin teoksiin kaikessa rauhassa.

Kiinnostaisikohan ketään 250 naamakirjakaveristani tieto, että luen mielummin kirjoja kuin tilapäivityksiä puolituttujen elämästä? Taitaa jäädä tällainen tilapäivitys tekemättä.