0003. Nälkäisen Lontoo

Lontoo on mun lempikaupunki maailmassa, siitä ei pääse mihinkään. Monta kertaa oon puolitosissani suunnitellut muuttoakin sinne, mutta vielä vaan täällä Suomessa sitkutellaan.

kuva: we<3it

Monet on kysyneet multa, miksi Lontoo? Eihän siellä voi viihtyä, kun se on niin iso ja kallis paikka, siellä ei ole hiekkarantaa ja sitä paitsi Briteissähän sataa aina.

Mä rakastan Lontoossa nimenomaan sitä suurkaupungin kaaosta!! Siellä on vaan niin paljon tekemistä ja nähtävää, ettei aika tule koskaan pitkäksi. (Tässä kohtaa on syytä selventää, että oon luonteeltani "aika" levoton enkä viihdy kauaa aloillani.) En mä sitä osaa kummemmin selittää, mutta jotenkin siellä on semmoinen tunnelma ja syke, mikä vetää mukanaan.

Lontoossa on aivan tolkuton määrä ravintoloita ja muita ruokapaikkoja, halvoista kalliimpiin. Me olemme kuitenkin sellaisia "pesänrakentajaluonteita", että löydettyämme hyvän ravintolan, käymme siellä mieluusti usein. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin epäonnistunut ravintolavalinta sudennälkäisenä!

Meidän kantapaikkamme löytyy South Kensingtonista, Glendower Place -nimiseltä sivukadulta ja on nimeltään Moti Mahal. Ravintola on pieni, ja sieltä saa mielettömän hyvää intialaista ruokaa kohtuuhintaan (Lontoon hintataso huomioiden). All In London -sivuston mukaan ravintola on perustettu vuonna 1957, ja on siten luultavasti Iso-Britannian vanhin intialainen ravintola.

kuva: AllInLondon

Viimekertaisella Lontoonmatkallamme mieheni oli järjestänyt minulle ihanan yllätyksen: Hän oli varannut meille pöydän Gordon Ramsayn ravintolaan! Olin aluksi kauhusta kankeana: mun vaatteet on niin high street eikä yhtään designer, kuinka pystyn syömään nolaamatta itseäni pöytätapojen puutteella?

Gordon Ramsay at Claridge's, 45 Brook Street, London

No, huoleni osoittautui turhaksi. Vaikka ravintola onkin kalliinpuoleinen, siellä oli ihan tavallisen näköistä porukkaa ja ihmiset juttelivat, joivat ja söivät kuten missä tahansa ravintolassa. Ruoka oli todella hyvää, samoin palvelu. Kerroin tarjoilijalle keliakiastani, eikä mennyt kauaa, kun toivat pöytäämme vastaleivottua gluteenitonta leipää!
Laskun loppusumma oli tähtitieteellisen suuri verrattuna niihin ravintoloihin, jossa tavallisesti käymme. Meille kun kelpaa ihan katuruokakin. Kokemuksena paikka oli kuitenkin näkemisen arvoinen. Harmi vaan, kun itse Gordon jäi näkemättä ;)