Luin tuossa yksi ilta jotain kirjaa (ylläri) ja siinä kuvailtiin jotain naista "ihmiseksi, jolla on kuppi aina puoliksi tyhjä". Ja sitten mä tajusin, että hyvin usein muakin voisi kuvailla juuri tuolla tavalla.
Tässä tullaan siis positiivisuuden ja negatiivisuuden ikuisuuskysymykseen; onko lasisi puoliksi tyhjä, vai puoliksi täynnä?
Lähdet ostoksille ja sulla onkin varaa ostaa vain yksi paita, vaikka löydät kaksi aivan yhtä ihanaa. Mitä ajattelet? Oletko riemuissasi uudesta löydöstäsi, vai surkutteletko sen perään, jota et voinutkaan ostaa?
Saat sadan euron palkankorotuksen. Oletko riemuissasi tulevasta suuremmasta tilistä ja lisääntyvästä rahamäärästä, vai harmitteletko, että korotus olisi saanut olla vähintään kaksi sataa?
Sovit treffit kahden ystäväsi kanssa, joista toinen joutuukin viime hetkellä perumaan tulonsa. Jäättekö voivottelemaan tämän henkilön poisjääntiä, vai nautitteko kahdenkeskisestä ajastanne?
Tämä negatiivisten puolien näkeminen on jotenkin niin perisuomalainen ajattelutapa. Aina vois asiat olla vähän paremmin. Meillä on loppupeleissä asiat täällä niin hyvin, että ehkä meillä on omasta mielestämme varaa ohittaa hyvät asiat ja keskittyä niihin, jotkä voisi olla paremmin.
Nyt aion siis väkipakolla muuttaa ajattelutapaani positiivisempaan suuntaan.
Ehei, lomani ei suinkaan ole jo puoliksi ohi, vaan siitä on onneksi vielä puolet jäljellä.
Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!! Niillekin, joiden mielestä siellä on tällä hetkellä auringosta huolimatta liian kylmää ja tuulista ja aina voisi olla vähemmän noita pilviä :)
Tätä pitäis itekin oikein miettiä, ja pyrkiä parempaan. Jos en siis tänään surkutteliskaan että loma loppuu, vaan miettisin tosiaan et sitä on jäljellä vielä 26,5h :D
VastaaPoista